Etwas und alles

Välillä kyllä tuntuu, että pidänkin reissublogin sijasta ruokablogia – ainakin viime postausta tarkastellessa. Mutta kuten jo sen rivien lomassa totesin, ei täällä viime aikoina ole oikein muuta tehty kuin opiskeltu, syöty ja juhlittu. Muistan jonkun Saksassa aiemmin opiskelleen sanoneen mulle ennen mun lähtöäni tänne, että ”ensin sä opit juomaan siellä, sitten vasta kielen.” Ja niin se on tosiaan kyllä näyttänyt menneen. :D Paitsi ettei nyt loman jälkeen ole juurikaan bailattu. Peder kyllä tuntuu olevan menossa lähes joka toinen ilta ja kutsuu (tai oikeastaankin ruinaa) mua mukaan, mutta joku nyt vain pökkii. Näen sen silti luonnollisestikin enemmän hyvänä kuin huonona juttuna! :D Jää nimittäin illat aikaa tuolle pääsykoekirja kasalle tuossa lattialla, jonka luulen myös alitajuisesti olevan osasyynä siihen, ettei iltaisin huvita edes minnekään lähteä. Pieni stressi niiden osalta kuitenkin hautuu jossain. Toisen syyn uskon olevan siinä, että joulun jälkeen on koulussa porukka paljolti vaihtunut. Meidän vanhasta luokastakaan ei ole enää jäljellä kuin pari hassua tyyppiä, kun hilpeät belgialaiset lähtivät muille maille – kirjaimellisesti, sillä monilla täällä on varattuna ns. monikieliohjelma, johon kuuluu parin kuukauden jaksot 2-3 eri kohteessa. Heistä monet siis viettivät joulun ja pari viikkoa siihen päälle kotona ja lensivät sen jälkeen mm. Santa Barbaraan tai Havaijille. Ei kadehduta yhtään! Ainakaan nyt, kun juuri valittamasta päästyäni saatiin tännekin lunta! Ei se tietenkään taaskaan kauaa maassa pysy. Tämä on tämmönen ihme kaupunki, että aina sataa ihan yhtäkkiä kilokaupalla, mutta parin päivän päästä se onkin sitten jo poissa. Kait nuo Alpit tähän säähän ja ilmastoon tässä niiden kupeessa niin vahvasti vaikuttavat.

näkymä mun ikkunasta tänä aamuna

Näin torstaina Marienplatzin asemalla hiiren, kun odottelin mun S-Bahnia. Siellä se kipitti raiteiden välissä ja katosi sitten johkin koloon. Yäk. Kun oon muutenkin aika neuroottinen käsienpesijä S-Bahnissa ja metrossa matkustamisen jälkeen, niin ei kyseinen pikku hiiri ainakaan vähentänyt mun neuroottisuuttani. :D Mutta kyllä mun muuten täytyy sanoa, että Münchenin siisteys on yllättänyt mut aika lailla. Tämän kokosessa kaupungissa voisi kuvitella olevan kamalasti kaikenlaista paskaa, mutta jopa juna-asemat on kohtalaisen hyväkuntosia. Lisäksi München on kokoonsa nähden oikeasti turvallinen paikka. Toki täällä aina jotain pientä tapahtuu, mutta henkensä eikä juuri tavaroidensakaan puolesta tarvi pelätä. Ihmiset on ihan todella vilpittömiä ja ystävällisiä ja kunnioittavat toisia ja heidän omaansa. Erään japanilaisen tytön iPhone oli mm. kadonnut koulumatkalla jonnekin eikä kestänyt kuin pari päivää katoamisilmoituksesta, kun poliisilaitokselta soitettiin, että puhelimen oli joku löytänyt metrosta ja toimittanut heille toimistolle. Suomessa kapine olisi hyvin äkkiä löytänyt uuden onnellisen omistajan eikä sitä olisi sen koommin nähty. Täällä ollaan siis ihan todella vielä rehellisiä kaikesta maailman myllerryksestä huolimatta. 

Täytyy sanoa, etä oon ihmetelly täällä aika useaan otteeseen keskustassa liikenteessä olevia autoja, jotka on mun mielestä tosi rumasti ”tuunattuja”. Oon ajatellu, että ne on ollu joitain mainosautoja tai vastaavia, koska mua on tullut vastaan pari kolmeki erilaista yhtä hirvittävin teippauksin. Viime viikolla sain kuitenkin vastauksen siihen, mitä autoja ne todellisuudessa ovat: BMW:n Erlkönigejä eli testiautoja ja ovat niin ruokottoman näköisiä siksi, etteivät ihmiset liikenteessä pysty tunnistamaan mikä malli on mahdollisesti kyseessä. Aina sitä oppii autoista jotain uutta! :D 

Koulussa mulla alkoi loman jälkeen uusi valinnaiskurssi, joka tällä kertaa osui tosi hyvin kohdilleen nimittäin Geschichte/Politik eli historia/politiikka. Kyseisestä osasta koulunkäyntiä oon tällä hetkellä tosi innoissani, koska aina mä olen ollut kiinnostunut historiasta ja etenkin maailmansodista. Tunneilla me soditaankin paraikaa ensimmäistä ja on mielenkiintosta saada semmonen saksalainen perspektiivi menneisiin tapahtumiin. :] Sellainenkin pieni yksityiskohta selvisi, että Saksan kansallislaulusta ihmiset laulaa vain kolmatta säkeistöä, koska toinen säkeistö on poliittisesti epäkorrekti ja ensimmäisen esittäminen on suorastaan lailla kielletty kansallissosialistisen historiansa vuoksi!

Ja hiilihydraattien popsiminen tuntuu vain jatkuvan. Ensinnäkin tämä mun perheeni rakastaa yli kaiken ruokaa ja syömistä ja etenkin pastaa ym. italialaista sekä kaikenmaailman herkkuja. Eilenkin naposteltiin telkkarin kattomisen lomassa tuulihattuja, joita host-äiti oli ostanut. 

Mutta se täytyy sano, että Saksa on valmistuotteiden luvattu maa. Pakastealtaista löytyy vaikka mitä, joten täällä ei todellakaan uusavuton opiskelija tai muuten vain laiska tyyppi pääse nälkään kuolemaan. Kyseiset tuulihatutkin oli pakasteesta ja niiden annettiin 45 minuuttia sulaa, jotta sisällä ollut kermavaahtokin pehmeni. Hullua. Pipareitakaan ei tarvitse osata leipoa, kun kaupasta voi ostaa piparkakkutalopaketin, joka sisältää valmiiksi leivottuina kaikki tarvittavat osat ja vielä karkitkin päälle. Joulu pelastettu. Lisäksi saksalaiset tuntuu olevan niin kaikkien perinneruokiensa lumoissa, että kaupasta saa oikeesti jopa currywurst-maustettuja sipsejäkin! :D

Tänään lähdin Laskentatoimen ja rahoituksen kanssa ulos, kun en jaksanut vain kyhjöttää kotona ja lukea siellä. Join kaakaon Vanille-Loungessa ja kävin Risotto Marella Pepenerossa, josta mulle löytyi seuraksi tuttu espanjalainen kaveri koulusta.

Alles gut ja illaksi kotiin. Ei partyja tänäänkään. Schönes Wochenende. :]

The strongest of all warriors are time and patience. 

- Leo Tolstoy

Aufwachen

Lähes 1,5 viikkoa vietettynä jälleen Saksan kamaralla. Lensin takaisin toissa sunnuntaina 8. tammikuuta kolmen viikon loman jälkeen. Täytyy sanoa, että lähtö kotoa tihkaisi, mutta nyt taas tuntuu ihanalta olla vain täällä. En tajunnutkaan miten kovan ikävä mulla oli ollut tätä mun ihanaa saksalaista perhettäni. <3 Kotiutumista varjostin kuitenkin se, että minä kyllä saavuin sunnuntai-illalla, mutta mun laukkupa ei. Vaihto Vaasa-Hki väylältä Münchenin koneeseen oli sille raukalle liian nopea, mutta onneksi se kuitenkin odotti jo seuraavana päivänä täällä, kun tulin koulusta kotiin, niin pääsi kunnolla elämisen alkuun. ;>

Toinen, mitä huomaamattani olin ikävöinyt, on RUOKA. Hieman toki koin hiilihydraattishokin viime viikon aikana, mutta maistuuhan kunnon baijerilaine niin hyvältä! :D Vielä ennen lomaa piipahdin ostoksilla Marienplatzilla ja haluan jakaa teidän kanssa aivan ihanan (lue: rasvaisen) perinneherkun Reiberdatschin, jota kokeilin joulumarkkinoilla.

Kyseessä on siis uppopaistettu perunalätty, joka nautitaan joko omenahillon, valkosipulimajoneesin tai yrttirahkan kanssa. Taikina muistutti ylivatkattua löysää perunamuusia, joka kauhottiin tirisevään öljyyn paistumaan. Aivan käsittämättömän hyvää! :D Lisäksi nautiskelin paahdettuja manteleita vielä päivää ennen lentoa kotiin ehkäistäkseni pahinta ikävää. Lecker! ;]

 

ostoksilta taas tarttu mukaan mm. nämä äitin ja mun väriset joulupallot kotiin viemiseksi. :]

Kotona oleilusta en kuitenkaan aio sen pidemmin kirjottaa. Blogin ideana on kuitenkin kuvata eloa ja oloa täällä Itämeren toisella rannalla. Kolme viikkoa Suomessa kuluivat kuitenkin tosi nopsasti – kaksi Kjoella ja yksi Levillä, missä riitti lunta. Toisin sanoen kelkkailukausi tuli avattua ja rinteetkin testattua.

Koulu alkoi täydellä teholla heti seuraavana päivänä 10. tammikuuta, kun olin saapunut. ”Juhlistimme” sitä kuinkas muutenkaan kuin syömällä Pepenerossa! Uskaltauduin tekemään uuden aluevaltauksen ja kokeilemaan kauan kaihtamaani Gorgonzola-pinaattipastaa, jossa olin ajatellu kyseisen Gorgonzolan olevan turhan voimakas. Valitettavasti en jälleen havainnut ottaa kuvaa, koska täytyy myöntää, että oli liian kova nälkä. :p Eikä pasta loppujen lopuksi ollut kummoista: homejuusto oli liian voimakas, kuten olin epäillytkin. Parempi onni ens kerralla. ;]

Tiistaina vetelin Panemin tomaatti-mozzarella -täysjyväpaninin ja jatkoin baijerilaisella linjalla nautiskellen Berlinerin eli Krapfen, joiksi niitä täällä Etelä-Saksassa kutsutaan. Lukujärjestys on tälle lukukaudelle suunniteltu käänteiseksi eli iltapäivätunnit ovat tiistaisin ja torstaisin. Maanantaisin ja keskiviikkoisin meillä on puolelta päivin hyppytunti, joka mahdollistaa napakan lounastauon. Viime keskiviikkona kävimme siis jälleen Pepenerossa kera uuden italialaistytön, jonka nimi sopivasti on myös Valentina. Päädyin kyseisellä kerralla syömään oikein vähä pitemmän kaavan mukaan, sillä kokeilin viikon lounaslistalta porkkana-appelsiinisosekeittoa alkuun ja sen jälkeen söin lohipastan, joka on aina tosi hyvää. :]
Menneinä päivinä ei siis juurikaan ole muuta tehty kuin syöty! Koulun osalta täytyy sanoa, että se maistuu pitkän loman jälkeen hieman puulta ja etenkin, kun meillä on pääaineiden opettaja vaihtunut, eikä tunneilla sen takia ole enää niin hauskaa. Mutta reippaina tyttönä Valentinan kanssa olemme jo ottaneet asian puheeksi rehtorin kanssa, joten eiköhän asioihin jonkinlaista muutosta saada. :]

Perjantai-iltapäivällä kävin täyttämässä kansalaisvelvollisuuteni Suomen Münchenin konsulaatissa. Täytyy moittia, ettei äänestyspaikalla (joka oli vain pahainen työhuone) ollut edes koppia, mutta moneen kirjekuoreen äänestyslipuke sujahti niin, että jäi kyllä tunne sen olevan aika varmassa tallessa. ;>

Suomen konsulaatti Münchenissä

Lauantaina mulla oli missio löytää synttärilahja mun nyt jo isolle kullalle. Kummitädin lempi pojalla (ja lisäksi sillä ainoalla) nimittäin koitti 5v. syntymäpäivä tänään keskiviikkona ja paketti lähti maanantaina, joten toivotaan sen viimeistään huomenna olevan perillä, sillä täksi päiväksi pelkään, ettei se ihan ehtinyt. Sisältö on luonnollisesti salaisuus, kerta koko lahja ei ole vielä edes sankarille päätynyt. Anyway toimitin missioni Riem Arcadessa ja päädyin jälleen syömään peribaijerilaisen lounaan nimittäin Käsespätzleä. Spätzleä syödään perheessäkin paljo ja se on kyllä vienyt munkin sydämeni ihan täysin. Se on kuin makaronin kokoista tuorepastaa valmistettuna pelkistä munista, vedestä ja vehnäjauhoista. Mutta pannulla voissa paistettuna – ihan pelkästään tai juuston tai hapankaalin kera, se on tosi herkullista. Oon siis kaikella tapaa (tai oikeastaan lähinnä ruuan kautta) sopeuttanut itteäni taas elämänmenoon tällä kohtaa maapalloa. 

Käsespätzle mit der Zwibeln

Verttulin lahjan lisäksi mukaan tarttui Mangon alesta aika löytöfarkut – 14 eurolla! Vaikka koko ei ihan oikea ollukaan, ei kinnaa kuin nätisti sanottuna kriittisistä paikoista ja eikö ne yleensä ole ne tärkeimmät paikat mistä pitääkin kinnata? :p

Oon intaantunu täällä katteleen paljo leffoja, kun löysin oivallisen ilmaissivun täynnä vanhoja ja aika uusiakin pätkiä. Siitä syystä sunnuntaikin vierähti mukavasti lenkkeillen ja pari ok elokuvaa seurana. Lunta tänne ei pysyvästi ole saatu. Alpeilla kuulemma on ennätysmäärä lunta ja tännekin sitä aina hurja määrä sataa, mutta sulaa sitten lähes saman tien pois. En mä valita, mutta oishan se kiva edes muutama sentti saada tuon virheen peitoksi.

Kuluvan viikon aloitti jälleen lounas Pepenerossa. Kuten mä oon itelleni luvannu, syön vielä täällä ollessani koko ravintolan menun läpi. Tällä kertaa oli vuorossa kanapasta, joka osoittautuikin oikein hyväksi. Tämän päiväsellä lounaalla nautiskelin jälleen uuden aluevaltauksen nimittäin pastan kera rucolan ja Ricotta juuston, mikä olikin tosi hyvä valinta. Nam!

Peder söi kuuluisan Lasagnen ja ette ikinä arvaa – mä ihan oikeesti havahduin nappaamaan siitä kuvan! Eli Ladies and Gentlemen / meine Damen und Herren, hier ist DIE Lasagne:

Mun mielestä tähän on aika hyvä päättää, kun vihdoin saatiin Pepeneron tunnettu Lasagnekin vangittua filmille – tai oikeastaan pikseleille. Bis später Leute! :] 

Yleensä kohtaamme toisen ihmisen silloin, kun olemme saavuttaneet rajan ja meidän on tunteinemme kuoltava ja synnyttävä uudestaan. Kohtaamiset odottavat meitä.
- Paulo Coelho